Seminaari alkoi Wärtsilän Risk Managerin, Jan Virtavuoren esitelmällä. Hän kertoi, miten Wärtsilässä on luotu viimeisen kymmenen vuoden aikana pitkälle kehitetty lähestymistapa toimitusketjujen riskienhallintaan. Globaalina moottoreiden valmistajana ja toimittajana Wärtsilä on hyvin riippuvainen toimitusketjunsa toimivuudesta ja luotettavuudesta, joten yhtiössä on panostettu riskienhallintaan viime vuosina rutkasti. Virtavuori painotti esitelmässään, että keskeistä riskien tunnistamisen lisäksi on ymmärtää riskien vaikutukset yrityksen toiminnalle. Tähän tarkoitukseen Wärtsilässä on otettu käyttöön erilaisia tapoja kartoittaa ja kvantifioida toimitusketjuihin liittyviä riskejä.
Virtavuori tähdensi esityksessään myös sitä, että Wärtsilän kaltaiselle yritykselle on erittäin tärkeää tuntea sen tavarantoimittajat ja toimia yhteistyössä näiden kanssa. Yhtiössä tavarantoimittajat halutaan tuntea perusteellisesti, sillä yhtiö panostaa toimitusketjun toimivuuteen esimerkiksi auditoimalla riskejä yhdessä tavarantoimittajien kanssa. Näin ollen riskienhallinta ei rajoitu vain yhtiön itsensä sisälle, vaan mahdollisimman laajalle sen toimitusketjussa. Keskeisiä työkaluja yhtiön riskienhallinnassa ovat esimerkiksi RiskMethod-työkalu sekä toimittajille jaettava Supplier Handbook, jota Wärtsilä vaatii kaikkien tavarantoimittajiensa noudattavan.
Swiss Re:n Pohjoismaiden johtaja Dorte Birkebæk toi seminaariyleisölle vakuutusyhtiön näkökulmia toimitusketjujen riskienhallintaan. Birkebæk kertoi, että muun kuin fyysisen vahingon aiheuttaman toiminnan keskeytymisen riskin osuus on kasvanut, sillä nykyään on paljon yhtiöitä, joiden toiminta ei vaadi paljon aineellista pääomaa, kuten tehtaita tai koneita. Yhä harvemmin yrityksille sattuvat vahingot ovat fyysisiä. Sen sijaan ne johtuvat esimerkiksi tavarantoimittajan konkurssista, kybervahingoista tai poliittisista riskeistä. Toimitusketjujen riskienhallintaan liittyen Birkebæk kehotti kiinnittämään huomiota myös yritysten toimitusketjujen välillä tapahtuviin vahinkoihin, ei ainoastaan tavarantoimittajiin ja toimipaikkoihin. Esimerkkinä Birkebæk käytti esitelmässään sitä, miten tulva-alueet voivat eristää yrityksen toimitusketjun osasia toisistaan, vaikka varsinaista fyysistä vahinkoa yritykselle ei sattuisikaan.
Seminaarin viimeisessä osiossa Aonin ja Swiss Re:n asiantuntijat käsittelivät toimitusketjun riskienhallinnan kehittämistä paneelikeskustelussa. Esiin nousi, että riskien kartoittaminen ja vaikutusten mallintaminen sekä toimittajien riskien arvioiminen ovat keskeisimpiä keinoja toimitusketjun riskien hallitsemiseksi. Aonin Paal Brantzeg korosti myös myyntisaataviin liittyviä riskejä. Ostajat vaativat hanakasti pidempiä maksuaikoja, kun taas toimittajat pyrkivät lyhentämään niitä. Lisäksi poliittiset riskit ja riski jonkin toimitusketjun osan maksukyvyttömyydessä varjostavat sinällään toimivaa toimitusketjua.
Riskien vakuutettavuuden kannalta on tärkeää, että vakuuttajilla on saatavilla riittävä määrä oikeanlaista tietoa. Vakuuttajat ottavat mielellään riskiä kantaakseen, mutta oikeanlaisten ”triggereiden” määrittämiseen tarvitaan usein paljon tietoa ja sen läpikäyntiä. Tämä puolestaan vaatii yhteistyötä vakuutuksenottajan, vakuutusmeklarin ja vakuutusyhtiön kesken.
Monipuolinen, kolmeen osioon jaettu ohjelma herätti seminaariyleisön runsaslukuisuuden perusteella paljon mielenkiintoa aihetta kohtaan. Yleisössä istuneet Altian Roger Saarikangas ja Nokian Tua Forsell kertoivat, että heille aiheet olivat työtehtävien vuoksi valtaosin tuttuja, mutta seminaari tarjosi joitain uusia ja kiinnostavia näkökulmia sekä kertausta tärkeästä aihepiiristä. Molemmat totesivat, että oli mielenkiintoista ja hyödyllistä tutustua Wärtsilän kehittyneeseen riskienhallintaan ja sen toteuttamiseen käytännön asteella.